Rikkaus toimia kestävästi

Rikkaus toimia kestävästi

Entä, jos meillä onkin varaa tehdä toisin?

Keskusteltaessa muutoksen tarpeesta kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää ihmiskunnan elämäntapaa monet (varsinkin talouden ja politiikan toimijat) ihmettelevät ja laskeskelevat, onko yhteiskunnilla ja yksilöillä taloudellisesti tai hyvinvointinsa kannalta varaa toimia maapallon rajallisten resurssien kannalta kestävämmin. Tällaisen huolen taustalla on paitsi talouskasvun vääjäämättömyyttä ja tarpeellisuutta julistava, rahan velkaperusteisuuteen rakentuva ja varsin yleisesti mediassa esitelty maailmankuva, niin myös ajatus siitä, että hyvinvointimme ja onnellisuutemme rakentuisivat merkittäviltä osin ennen kaikkea materiaalisen hyvinvoinnin varaan. Ymmärrettävää huolta tällaisessa skenaariossa toki tuottavat ajatus ja uskomus siitä, että kohti kestävämpää ja ekososiaalisesti sivistyneempää toimintaa siirryttäessä joutuisimme luopumaan jostain kalliiksi katsomastamme.

Ollessamme usein varsin stressaantuneita ja kuormittuneita jo nykyisen arkielämänkin huolissa ei kokemaamme painetta useinkaan helpota sen kuuleminen, että riskit kestämättömän kulutuksen jatkuessa ovat valtavan suuret – ja koko ajan kasvavat – niin ihmisten ja muiden luontokappaleiden hyvinvoinnille kuin maailmantaloudellekin. Herkästi ihminen toki kuvittelee ja toivoo, että olemassa olisi joku instanssi, joka osaisi nähdä ja tehdä maailmantaloudessa kokonaisoptimoidun ratkaisun. Sellaisen ratkaisun, että jo nyt toimittaisiin kestävästi eikä vain odotettaisi kriittisempiä aikoja. Mutta koska tällaista maailmanvallan viisasta ja kokonaisuudesta päättävää ei ole käytettävissä globaaliin ja tasa-arvoiseen vallanpitoon, sälytetään iso – liiankin iso – osa vastuusta yksittäisten ihmisten harteille.

Ihmisen kokiessa stressiä sekä ympäristön tilasta, ristiriitaisista paineista ympäriltään (esim. pitäisi kuluttaa riittävästi pitääkseen talouskasvun pyörät pyörimässä ja toisaalta pitäisi hillitä kulutusta) että omasta roolistaan ja vastuustaan ei paras keino mahdollistaa kestävää toimijuutta ole pakottamisen kautta. Pakottamisen, jonka sivuviestinä on, että pahalta tuntuu ja köyhemmäksi menee elämänne, mutta pakko näin on tehdä. Vaihtoehdottomuus tai pakko synnyttävät usein defenssejä tilanteen tai oman osuuden myöntämisen suhteen, koska muuten paine ja syyllisyyden taakka olisivat herkästi ihmismielelle liian raskaita kestää.

Kenties sekä todellista toimimista kohti kestävämpää globaalia elämisen tapaa että myös mieltemme hyvinvointia voisi auttaa ajattelutavan muutos siihen suuntaan, että voimme toimia kestävämmin, maapallon rajallisia resursseja kunnioittavammin ja muita ihmisiä sekä muita ekosysteemin osia paremmin huomioiden, koska meillä on siihen varaa? Siis nimenomaan koska meillä on siihen varaa, ei siksi, että pakko on niin toimia, vaikka se meitä ihmisinä tai yhteiskuntina jollain tavoin köyhdyttäisi.

Ajatelkaamme siis, että me voimme – ja meidän kannattaa – suunnata kohti ekososiaalista kestävyyttä, koska olemme paljon enemmän – paljon syvempää ja kauniimpaa – kuin vain kuluttajia. Koska meidän aito hyvinvointimme, onnellisuutemme, arvomme ihmisinä ja merkityksellisyyden kokemuksemme tulevat lopulta jostain aivan muualta kuin kuluttamisesta. Koska olemme arvokkaita, sisäisesti ja sosiaalisesti rikkaita, niin emme tarvitse moniakaan tavaroita, materiaalista luksusta, kertakäyttömuotia, säännöllisiä etelänmatkoja, muille näyttäytymistä ja hyväksynnän hakemista kuluttamisen ja rahan kautta.

Jos voisimmekin ajatella ja aidosti sydämessämme kokea, että juuri oman arvomme ja sisäisen ja sosiaalisen rikkautemme vuoksi voimme pitäytyä jostain, mitä meille markkinoidaan ja kaupitellaan tarpeellisena, vaikkei se sitä oikeasti ole? Miltä se tuntuisi ja voisiko se muuttaa jotain oleellisesti pyrkimyksissämme kohti kestävyyttä ja tulevaisuuden globaalien elinolosuhteiden turvaamista?

Hengitä, tunne olemassaolosi ja sen arvo. Katso ihmistä silmiin, tunne teidän yhteytenne arvo ja syvyys. Katso ja kuuntele metsää tai järveä, tunne niiden kauneus ja rikkaus. Ajattele toisia ihmisiä tuolla kaukana maapallon toisella puolen, tunne olemassaolonne samanaikaisuus. Olemme täällä yhdessä, yhdellä maapallolla. Ja kaikki niin kovin arvokkaita. Koska olemme. Koska elämme. Hengitämme. Ei koska kulutamme. Ja siksi meillä on varaa toimia toisin. Voisimmeko ajatella ja kokea niin – ja mitä se voisikaan tuoda mukanaan yksilöille ja ihmiskunnalle?

One Reply to “Rikkaus toimia kestävästi”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.